SKP:n sdustajakokouksen avaus Kaija Kiessling

9.6.2007

SKP:n edustajakokouksen avaus


Hyvät kokousedustajat,
hyvät veljespuolueiden edustajat ja muut kutsuvieraat,
hyvät kokousseuraajat,
toverit!

Olemme kokoontuneet Suomen Kommunistisen Puolueen edustajakokoukseen ajankohtana, josta alkaa monellakin tapaa historiallisesti merkittävä ajanjakso, ei vain Suomen vaan koko kansainväliselle työväen- ja kommunistiselle liikkeelle.

Vuoden kuluttua elokuussa tulee kuluneeksi 90 vuotta SKP:n perustamisesta. Keskuskomitea
ehdottaa, että teemme tässä kokouksessa päätöksen 90-vuotisjuhlavuodesta ja siihen liittyvästä kokonaisesta toimintakaudesta.

Aloitamme juhlakauden tulevana syksynä lokakuun vallankumouksen 90-vuosipäivän merkeissä. Samoin vaiheisiin liittyy myös Suomen itsenäistyminen. Tammikuun lopulla on maassamme vuonna 1918 käydyn luokkasodan alkamisen 90-vuotispäivä. Kaikkiin näihin on valmistauduttava huolella, sillä voimme vain arvailla kaikki ne mahdolliset versiot, joita porvarillinen historiankirjoitus näistä asioista asiasta tullee esittämään.

Puolueemme juhlavuosi huipentuu vuoden 2008 syksyllä SKP:n perustamisen 90–vuotisjuhliin. Koko tämän juhlavuoden vuoden kuluessa on haasteenamme vahvistaa puoluetta ja lujittaa sen roolia kamppailuissa niin arjen asioista kuin osoittamassa tietä sosialistiselle vallankumoukselle.

Todetut tapahtumat eivät ole vain pelkkiä historiallisia vuosipäiviä, jotka toteamme ja kumartaen ohitamme, vaan niistä voimme ottaa vauhtia myös tähän päivään.

Toverit,
On tarpeen arvioida ja keskustella siitä, miten tulevana toimintakautena voimistamme työtämme niin, että voimme rakentaa entistä laajempia kamppailuja tästä eteenpäin? Meidän on arvioitava ja oltava aloitteellisia siinä, miten voimme maassamme yhdistää laajasti työväenliikkeen ja edistyksellisten ihmisten voimat ennen muuta ulkoparlamentaariseen kamppailuun tässä entistä oikeistolaisemmassa tilanteessa. Mutta on arvioitava ja oltava aloitteellinen myös siinä, miten voimme koota ne voimat yhteen, jotka nyt ovat eri nimisissä vasemmistolaisissa ja kommunistisissa järjestöissä.

Toverit,
vaikka 90 vuodessa on moni asia muuttunut, on edelleen pätevä ja ajankohtainen se tieteellisen maailmankatsomuksen perusta ja teoria, jonka aikanaan Marx ja Engels loivat ja jota sittemmin Lenin omana aikanaan kehitti edelleen. Tänään, jos koska, tarvitaan tätä teoriaa, ideologiaa, joka osoittaa mahdollisuuden rakentaa toisenlainen maailman kuin se, jossa nyt elämme – rakentamaan riistosta vapaan sosialistisen yhteiskunnan.

Ajassamme eriarvoisuuden lisääntyminen, miljardöörien rinnalla suunnaton köyhyys maailmassa, nälkäkuolemat, sodat ja ympäristötuhot vaativat toisenlaista kehitystä, kuin mitä nyt on oikeistolaisena valtavirtana. Olemme puolueena ja kommunisteina kamppailleet monessa mukana pyrkiessämme muuttamaan ylläkuvattua kehitystä ja kääntämään sen suuntaa.

Toverit,
tässä kokouksessa keskustelemme ja päätämme lausumasta, joka käsittelee sodan ja rauhan asioita, Natoa ja maamme liittoutumattomuutta.

Kysymys sodan ja rauhan voimista on kylmän sodan jälkeen ollut varsin kuuma asia – näin voinemme todeta. Kun tasapaino Neuvostoliiton romahduksen myötä järkkyi, vaaka kallistui, ja jäljelle jäänyt puoli tuosta entisestä tasapainosta nosti itsensä kaiken yläpuolelle. Olemme jopa kauhua tuntien nähneet ja kokeneet maailmanpoliisin valtaherruuden kovenevat otteet. Tuo maailmanpoliisi pitää oikeutenaan niin halutessaan vain ilmoittaa, missä päin maailmaa se kulloinkin haluaa käynnistää raa’atkin hyökkäyssodat ns. ’omien etujensa puolustamiseksi’.

USA:n rooli yhäti kovempana militarismin tyyssijana ja ajoittain jopa liittolaistensakin alistajana onkin kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin, että yhä selvemmin alkavat ihmiset eri puolilla maailmaa myös vastustaa tätä sotilaallista uhoa.

Irakin sota jatkuu yhä kauhistuttavampana. USA ilmoittaa lähettävänsä sinne yhä lisää joukkoja huolimatta omien kansalaistensa kasvavasta vastustuksesta, ja huolimatta siitä, että on jo paljastunut täysin julkisesti, että tämän sodan keinotekoiset syyt perustuivat pelkkiin valheisiin. Mutta eipä imperialistiselta valloituspolitiikalta voi muuta odottaakaan.

Toverit,
kokouksemme käsittelee tänään Keskuskomitean toimintakertomuksen ja poliittisen selostuksen, ja huomenna Työelämää käsittelevän asiakirjan. Keskustelu asiakirjoista tullaan käymään kyseisinä päivinä asiakirjojen esittelyn yhteydessä.

Tämän Keskuskomitean toimintakautena olemme käyneet neljät vaalit, joista viimeksi tämän
kevään eduskuntavaalit. Kamppailimme vaalissa monilta osin edellisiä kertoja voimallisemmin, saimme yhteyksiä uusiin ihmisiin, ja meillä oli jälleen monien tahojen tunnustamana perusteellinen ja konkreettinen vaaliohjelma.

Kaikesta tästä huolimatta emme menestyneet vaaliessa siten, kuin kamppailun aikana monet merkit olivat osoittamassa. Me emme saaneet niitä ihmisiä liikkeelle, jotka syvästi politiikan porvarillisiin lupauksiin pettyneinä jäivät vaalipäivänä kotiin. Emme onnistuneet tavoittamaan ja vakuuttamaan heitä siitä, että on olemassa vaihtoehto nykyiselle politiikalle. Mutta me emme myöskään alistu ja halua samaistua vasemmiston yleiseen kannatuksen romahdukseen, sillä sen taustalle on SDP:n ja Vasemmistoliiton harjoittama varsin oikeistolainen politiikka.

Eduskuntapuolueista poiketen me jouduimme käymään kamppailumme paitsi äärimmäisen pienellä budjetilla, myös aiempaa tiukemmassa sensuurissa ja kontrollissa, jota piti yllä maamme media. Minuutit ja palstamillimetrit olivat kommunisteilta tässä vaalikampanjassa lähes kiellettyjä, sen tiedämme, ja syynkin ymmärrämme. Mehän pystyimme osoittamaan sen poliittisen vaihtoehdon, jota ihmiset kaipasivat, mutta jota valtaeliitti pelkäsi kuin ruttoa.

Toverit,
mitä on tehtävä ja miten toimia, kun valmistaudumme syksyn 2008 kunnallisvaaleihin? Miten otamme haasteen vastaan, miten teemme itsemme näkyviksi, miten saavuttaa ihmisten luottamus – siinä haastetta myös tälle kokoukselle, joka toivottavasti tulee keskustelemaan vilkkaasti paitsi käydyistä vaaleista, myös kunnallisvaalityömme käynnistymisestä.
Jo tämän kesäkauden toiminnassa tulee näkyä kommunistien rohkea ja varteenotettava profiili ja aktiivinen kampanjointi ja keskustelu ihmisten kanssa toreilla ja turuilla.

Hyvät toverit,
kokoukselle huomenna esiteltävä työelämää käsittelevä asiakirja haastaa meidät huomioimaan ajassamme tapahtuneet muutokset, jotta voimme myös vastata niihin. – Emmekä olla vain vastaamassa niihin, vaan omalla aloitteellisuudellamme ja toiminnallamme meidän on otettava vakiintunut ja vakavasti otettava rooli poliittisessa kamppailussa niin työpaikoilla kuin ammattiyhdistysliikkeessä, mutta myös muilla yhteiskunnan lohkoilla.

Vakiintunut pitkäaikaistyöttömyys, kasvava pätkätyöläisyys, edelleen jatkuva naisten alipalkkaus, työpaikkojen siirtyminen ulkomaille, jatkuva epävarmuus työstä, tuotannon kasvava ulkoistaminen, alihankintatoiminnan lisääntyminen, vuokratyöfirmat – kaikki tuo on tämän päivän työelämää. Työnantaja kiristää paitsi työtahtia, myös työaikaa, pidentää sitä omien tarpeidensa mukaan ja panee työntekijät joustamaan ja alistumaan yhä useammin.

Samaan aikaan on kiireellä toteutumassa eduskunnan vasta hyväksymä kuntapuitelaki. Sen käytäntöön soveltamisessa ulkoistetaan ja kilpailutetaan julkisen sektorin toimintoja entistä laajemmin.

Koko julkista sektoria nakertava ja syövä hanke on uusliberalismia, osa maamme kuuliaista EU-politiikkaa, jolla ei ole mitään tekemistä edullisempien tai parempien palvelujen kanssa, kuten meille vakuutetaan. On käymässä täysin päinvastoin.

Toverit,
Kevään aikana on lehtemme Tiedonantajan palstoilla keskusteltu, missä on kommunistinaisten paikka. Tarvitaanko naisille myös muunlaista foorumia, kuin aktiivinen toiminta puolueen riveissä?

Siksi haluan palauttaa mieliin, miten monesti on naisten aloitteesta lähtenyt merkittäviä kamppailuja, joita on käyty paljon varsinaista puoluekenttää laajemmin ja laajemmalla pohjalla. Niistä esimerkkeinä mm. aikanaan käyty kamppailu lapsilisistä ja demokraattisen naisliiton rooli useissa kansainvälisestikin merkittäviksi nousseissa hankkeissa niin rauhantyössä kuin YK:n naisten vuosikymmen järjestämisessä, jossa demokraattinen naisliitto oli koko hankkeen aloitteentekijänä.

Tänään on naisten asema monessa suhteessa huonompi kuin vuosiin. Siitä kertoo mm. naisten
keskuudessa kasvava ja syvenevä köyhyys. Kaikilla naisilla – ja varsinkaan vaikeassa
elämäntilanteessa ollessaan – ei ole rohkeutta ja valmiutta tulla suoraan mukaan poliittisen
puolueen toimintaan.

Matalammalla kynnyksellä voi tulla mukaan naisten joukkoon, jossa yhteiskunnallinen
vaikuttaminen ja aktiivisuus on monille helpompaa. Sitoutumista puolueeseen pidetään yleensä vaativana ja suurena asiana toisin, kuin oltaessa mukana naisten verkostossa. Sen vuoksi ovat monet puolueemme naisista olleet mukana, kun perustettiin Demokraattinen naisverkosto syksyllä kolme vuotta sitten. Verkoston toiminnalla olemme voineet tavoittaa uusia ihmisiä, joille aikanaan myös puoluepoliittinen sitoutuminen saattaa aktiivisen naisten toiminnan myötä myös tulla luontevammaksi. Mutta kyse ei ole vain tästä, vaan ennen kaikkea naisten demokraattisen kansalaistoiminnan tarpeesta ja tärkeydestä.

Siksi naisten toiminta omassa verkostossa on nähtävä mahdollisuutena yhteistoimintaan, joka tuo myös puolueemme politiikkaa lähemmäs ihmisten arkea. Jatkamme esimerkiksi naisverkoston aloitteesta käynnistynyttä merkittävää kamppailua 800 euron perusturvan puolesta. Ajatus kampanjasta syntyi vuosi sitten verkoston vuosikokouksessa. Se lähetettiin liikkeelle Demokraattisen naisverkoston järjestämässä äänioikeuden 100-vuotisjuhlassa ja otettiin myös puolueemme vaaliohjelmaan.

Toverit,
tällä kokouksella on edessään laajat asiakokonaisuudet käsiteltävänä. Toivotan teidät kaikki, hyvät toverit, tervetulleiksi tähän kahden päivän mittaiseen varsinaiseen työkokoukseen, josta ei myöskään juhlan ja kansainvälisyyden tunnelma tule puuttumaan. Uskon saavamme aikaan kokouksessa hyvän ja rakentavan keskustelun ja siltä pohjalta myös hyvät päätökset.
Totean SKP:n edustajakokouksen täten avatuksi.