|
Pitääkö pelätä ettei työ elätä.
Vappu on perinteinen työläisten juhla, joten aiheeksi sopii puhua työstä
Melkein päivittäin saamme lukea lehdistä uusista yt-neuvotteluista, jotka
ovat kulminoituneet ainoastaan irtisanomisiin, osa-aikaistamisiin ja
lomauttamisiin. Palkkaratkaisuja tehdään käytännössä nolla-linjalla ja
yhtiöiden tuloksessa haetaan syytä työntekijöistä ja kuinka kalliiksi he
tulevat. Puhutaan koeajan jatkamisesta jopa yhteen vuoteen eli
toisinsanoen irtisanomissuojaa halutaan heikentää ja samaan hengenvetoon
ansiosidonnaista päivärahaa halutaan leikata. Eläkeikää pitäisi nostaa
vaikka nuorille ei ole tarjota töitä nytkään. Samaan aikaan voi lukea
kuinka paljon yritysjohtajat nostavat palkkojaan ja eläkkeitään, vaikka
työntekijöille ja työttömille tarjotaan leikkureita. Työntekijät ovat
suostuneet olemattomiin palkkaratkaisuihin jo usean vuoden ajan, koska
työnantajien kanssa on sovittu, että vain sillä lailla säilytetään työpaikkoja,
vaan näinhän ei ole tapahtunut. Työntekijät eivät ole tätä maata lamaan
saattaneet vaan syy löytyy huonosta johtamistavasta ja töiden
poisviemisestä maastamme. Yksi syy on myös valtava ahneus, silloin ei
mikään riitä. Henkilökuntaa sanotaan irti vaikka tulos on hyvä, mutta ei
vaan kasvanut tarpeeksi, halutaan ennemmin antaa rahaa
osakkeenomistajille kuin työntekijöille. Suuret voitot otetaan siis suoraan
työntekijöiden selkänahasta. Solidaarisuuden puute vaivaa työnantajia, ei
välitetä työntekijöiden hyvinvoinnista eikä toimeentulosta vaan ainoastaan
minkälaiset tehot saadaan revittyä työntekijästä irti ja jos ei jaksa niin
otetaan työttömien rivistä seuraava. Samaan asiaan perustuu osa-aikatyö,
siis vastentahtoinen osa-aikatyö tai osa-aikatyöttömyys, työnantaja koittaa
työllistää mahdollisimman pienellä tuntimäärällä työntekijän töihin eli
siirtää siis omaa yrittäjänriskiään suoraan työntekijän harteille. Työ
tehdään kovalla kiireellä tai ei ollenkaan. Työtä ei arvosteta tarpeeksi vaan
se teetetään mikä on aivan välttämätöntä missä kuitenkin pitkällä välillä
kärsii koko tuottavuus, tätä ei edes tahdota ymmärtää.
Matalapalkkaratkaisut ovat johtaneet siihen, että ostovoimaa on laskettu
tietoisesti koko ajan, joka tietenkin johtaa siihen, että palveluja karsitaan ja
ihmisiä irtisanotaan ja ostovoima laskee entisestään ja tämä kierre pitää
saada loppumaan! Tällä tavalla emme ainakaan saa Suomen taloutta
nousuun vaan päinvastoin ajamme ihmisiä koko ajan lisää sosiaaliluukuille
ja sen maksamme me veronmaksajat, eivät yritykset. Lopultahan tämä
kaatuu omaan mahdottomuuteensa, mutta sitä ennen ajat tulevat olemaan
vielä kovia niillekin joilla töitä on. Jos ihmisille maksettaisiin kunnon
palkkaa, se nostaisi ostovoimaa ja toisi verotuloja ja kun ostovoima
lisääntyy tuo se itsestään lisää työpaikkoja ja taas niitä verotuloja, niin
miksi ihmeessä emme pyrkisi tähän? Vainko miellyttääksemme muutamaa
suurta herraa joiden ahneudella ei mitään rajoja ole. Turhaa on siis puhua
palkkamaltista ja peloitella työntekijöitä työpaikkojen menetyksellä jos ei
tyydytä pieniin tai jopa nolla korotuksiin palkkojen osalta, koska nyt on jo
näytetty ettei niitä työpaikkoja säilytetä vaikka suostuisi minkälaisiin
ratkaisuihin tahansa. Niin kauan kuin työnantajan ainoa tavoite on säästää
pelkästään työntekijöiden kustannuksella eikä johdon ylivallalla, niin
kauan tämä maa ja ihmiset eivät voi tästä lamasta nousta. Jos jollekin
johtajalle on varaa maksaa 5.5 miljoonan lisäeläkepotti samaan aikaan
kuin yhtiössä käydään yt-neuvotteluja pienipalkkaisten työntekijöiden
irtisanomisista niin kyllä jo silmät pitäisi avata tähän päivään. Kuinka
paljon tuolla 5.5 miljoonalla olisikaan voitu tehdä työntekijöiden hyväksi,
mutta mieluummin se annetaan yhdelle henkilölle, joka ei sitä rahaa
tarvitse eikä kuluta vaan on vahvasti ollut mukana pienipalkkaisten osaaikaisten sortamisessa.
Yrityksillä on annettu mahdollisuus myös teettää työtä jopa ilmaiseksi ja
tämäkin on ihan sallittua. Työpaikoilla on erilaisilla nimikkeillä
koululaisia, tet-harjoittelijoita (tutustu työelämään) ja erilaisia työssä
oppijoita. Voidaan myös palkata työntekijä ns. kuntouttavaan
työtoimintaan jossa työntekijälle maksetaan 9 e päivässä
työttömyyspäivärahan päälle. Tämä 9 euron korvaus pitäisi siis kattaa
tämän ilmaisen työntekijän matka- ja ruokakulut eli oikeastihan se ei riitä
niihin kustannuksiin. Työ on aivan samaa kuin normaalisti palkatuilla
työntekijöillä eli tällä tavoin voidaan tehdä säästöä työn tekemisen
hinnassa. Työn tekemisestä pitää aina maksaa palkkaa eikä niin että
ihminen tekee ilmaiseksi työt ja yritys kerää voitot.
Leipäjonot ovat kasvaneet kolmen viime vuoden aikana ja siellä jonottavat
myös pienipalkkaiset lapsiperheet. Heiltäkin piti lapsilisästä leikata n 8
euroa millä hinnalla olisi saanut 10 purkkia maitoa. Kuitenkin hallitus ja
eduskunta ovat samaan aikaan antaneet yrityksille yritystukea ja
järjestäneet niille verohelpotuksia.
Samaan aikaan suomalaiset yritykset kuljettavat voitot mieluummin
veroparatiiseihin kuin sijoittavat ne takaisin reaalitalouteen. Työttömien
määrä Suomessa on n 450000 työtöntä.
Jos lainsäätäjillä olisi tahtoa niin voisimme jakaa ihmisille työpaikkoja
siirtymällä 6-tunnin työpäiviin, mutta siitä on maksettava 8-tunnin
mukainen palkka. Se on mahdollista viime vuosikymmeninä tapahtuneen
työn tuottavuuden huomattavan nousun johdosta. Tämän maksaisivat
yritykset ja tämä toisi välittömästi lisää verotuloja valtiolle sekä palkan
että ostovoiman kautta. Tämä raha menisi suoraan kulutukseen ja toisi
myös lisää työpaikkoja. Tätä rahaa ei makuutettaisi veroparatiiseissa ja
pankkitileillä.
Niin kauan kuin maassamme on miljoona ihmistä, jotka sinnittelevät
köyhyydessä, on säädettävä kunnollinen perusturva. Nykyisellään jopa
EU:n viranomaisten on pitänyt huomattaa maatamme erittäin huonosta
sosiaaliturvasta. SKP on ollut aktiivinen asiassa jo vuosien ajan ja ajanut
yhden luukun periaatteellajaettavaa perusturvaratkaisua. Kyse EI siis ole
kaikille kansalaisille, myös hyvätuloisille, tuleva perustulo, vaan
nimenomaan pienituloisille kuuluva oikeus perusturvaan, jonka veroton
taso tulee olla nyt 1200 euroa. Tämän ansiosta jonot toimeentuloluukuilla,
leipäjonoissa, Kelassa ja muualla vähenevät ja ihmisten mahdollisuus
säälliseen elämään kohenisi oleellisesti. Tällä hetkellä tuo 1200 euroa on
taso, jolloin yllettäisiin EU:n köyhyysrajan tasolle (1170 euroa).
Kun maassamme on yli 300 000 eläkeläistä, satoja tuhansia työttömiä,
pienituloisia perheitä, vammaisia ja sairaita, jotka pääsisivät perusturvan
ansiosta paremmalle talouden tasolle, ei EU:n komissionkaan tarvitsisi
enää huomauttaa Suomea ala-arvoisesta sosiaalituesta kansalaisilleen.
Lopuksi vetoan seuraavasti kaikkiin läsnäoleviin ja kaikkiin maamme
puolustus- ja ulkopolitiikasta huolestuneisiin: Ei riitä, että
hallitusohjelmaan ehkä kirjataan selonteon tekeminen tulevalla
hallituskaudella, päinvastoin, on otettava rohkea ja itsenäinen askel
naapuripolitiikassa! Nyt on vahva EU-sidonnaisuus tuottanut maallemme
valtaiset talouden menetykset ollessamme mukana EU:n Venäjän
vastaisissa pakotteissa, sen olemme nähneet konkreettisesti myös kaupan
alalla jo kuukausia.
Koko puolustus- ja ulkopolitiikka on ankkuroitava vahvasti
kansalaismielipiteeseen, siihen, jota edelleen valtaisa enemmistö edustaa.
Se merkitsee ehdotonta erillään pysymistä erilaisista Nato-hankkeista ja
niihin liittyvistä toimista harjoituksineen ja sopimuksineen.
Maamme sijainti huomioiden ja historiasta oppien on liittoutumattomuutta
ja puolueettomuutta vaalittava vahvasti, se on paras ja ainoa tae myös
maamme turvallisuudelle. Rauhaa ja turvallisuutta emme rakenna asein
vaan työllä ja yhteisymmärryksellä, siitä on hyvä jatkaa yhteistoimin
paremman tulevaisuuden puolesta.
Hyvää vappua!
Tarja Puotsaari
|